Miksi politiikkaan?
En varmastikaan osaa esittää asiaa niin tyhjentävästi kuin haluan, joten saa esittää kysymyksiä! Polku ei ehdottomasti ole myöskään ollut näin suoraviivainen.
Olin ei-poliittinen
Voisi sanoa, että olen pitänyt itseäni nuoruudessani “ei-poliittisena” ihmisenä. Kasvoin suhteellisen arkana ja kilttinä. Ajattelin, että itseään ei tule nostaa tarpeettomasti esille. Eli en ole ollut poliittisesti, enkä varsinkaan puoluepoliittisesti aktiivinen. Minulle on ollut mahdollista olla välittämättä monista asioista, joita yhteiskunnassa ja maailmalla on tapahtunut.
Kuinka ollakaan niin tällaiset ajatukset alkavat karista, kun asioita, joita on pitänyt selviöinä ovat uhattuina.
Muurolan lukio lakkautusuhan alla
Olen kotoisin Muurolasta, Rovaniemen läheltä. Se on kylä nelostien varrella ja olet saattanut pysähtyä siellä junamatkalla Rovaniemelle.
Kun olin lukiossa, niin toisena vuotena Rovaniemen kaupungin päättäjät (kokoomus etunenässä) alkoivat kyseenalaistaa lukion olemassaoloa: se on kaukana Rovaniemen keskustasta ja sinne hakee vähän opiskelijoita. Muurolan lukio olikin tunnettu siitä, että sinne pääsi matalalla keskiarvolla ja monesti opiskelijat pyrkivätkin toisiin Rovaniemen lukioihin, kuten Lyseonpuiston lukioon, Ounasvaaran lukioon tai ammattilukioon. Muurola veti opiskelijoita pääasiassa Alakemijoen alueelta eli Rovaniemen eteläpuolelta.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain kosketuspintaa kuntapolitiikkaan ja se oli karua. Muistan edelleen, kun Lapin Kansassa esiteltiin laskelmia siitä, kuinka kallista minun ja kanssaopiskelijoideni kouluttaminen keskimäärin oli Rovaniemen kaupungille. Ikään kuin per nuppi -kustannuksissa oli kiristämisen varaa.
On totta, että lukiomme oli pieni. Kun aloitin siellä, niin aloittavia ryhmiä tuli kaksi, mikä oli eniten pitkään aikaan. Lukiota kuitenkin myös markkinoitiin pienenä kylälukiona, jossa opettajilla oli aikaa keskittyä jokaisen opiskelijan tarpeisiin. Pidin tätä vahvuutena.
Keskustelu otti kierroksia, kun lukion lakkauttaminen nostettiin pöydälle. Tässä kohtaa Muurolan kirjastomme kirjastonhoitaja ryhtyi aktiivisesti toimeen ja kutsui asiasta kiinnostuneita kyläläisiä toimeen. Kävimme keräämässä adressiin nimiä lukion säilyttämisen puolesta ja luovutimme sen kaupungin päättäjille puheen kera, jonka pidin valtuustossa lukion säilyttämisen puolesta. Lukion lakkauttamisesta äänestettiin talousarvion yhteydessä ja se säilyi.
Valmistuin vuonna 2013 ja Muurolan lukio lopulta lakkautettiin vuonna 2016. Nykyisin rakennuksen paikalla seisoo uusi päiväkoti, mikä on toki positiivista.
Tapaus osoitti, että talouden ehtojen edessä taipuu kylä ja koulutus. Se, mitä pitää itsestäänselvänä, ei sitä olekaan.
Luokkamatka
En voi sanoa, että tapaus aiheutti minulle mitään valaistumisen hetkeä ja hoksasin haluavani olla politiikassa. Poliitikkojen vieraillessa lukiossamme eräs keskustan valtuutettu kysyi haluaisinko liittyä keskustanuoriin. Muistan ajatelleeni, että enhän minä voi liittyä tuollaiseen järjestöön, kun minulla oli vain tämä yksi tärkeä asia: lukiotamme ei pidä lakkauttaa. Liittyminen jäi siis sikseen.
Valmistuin lukiosta ja pääsin opiskelemaan matematiikkaa Oulun yliopistoon. Se oli hieno juttu kyläkoulun ja -lukion käyneelle. Huomasin, että meitä oli yliopistossa useampikin.
Yliopisto oli paikka, jossa tunsin erilaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin aiemmin elämässäni. Samaan aikaan sen kulttuuri ja toimintatavat olivat kuitenkin tuntemattomia minulle. Perheessäni ei ollut korkeakouluttautuneita, joten olin monessa suhteessa uuden edessä. Silloin en osannut nimetä tätä asiaa, mutta sittemmin olen oppinut, että olen tehnyt luokkamatkan.
Silloin pidin polkuani tyypillisenä: suuri osa suomalaisista tulee erilaisista kotioloista, mutta heistä jokainen voi kuitenkin päätyä kouluttautumaan toisin kuin vanhempansa. Suomihan on yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon mallimaa.
Sittemmin olen oppinut, että koulutustaso edelleen periytyy Suomessa (oph.fi). Polkuni ei ole ollut kovin tyypillinen - mutta se voisi olla.
Yhteisöllisyys
Kiinnostuin opintojen myöhemmässä vaiheessa aineenopettajaopiskelijoiden ainejärjestöstä ja lähdin mukaan sen toimintaan. Tätä kautta pääsin tutustumaan muihin opettajaopiskelijoihin ja mukaan valtakunnan opiskelijatoimintaan.
Minusta oli kivaa järjestää tapahtumia ja koulutuksia omilleni. Oli mahtaavaa luoda yhteisiä paikkoja ja hetkiä, joissa saimme jakaa juuri meitä koskevia asioita. Samalla tutustuin ihmisiin, jotka olivat kotoisin Suomen ulkopuolelta. Sain kuulla rasismista, josta minulla ei ollut oman taustani vuoksi kokemusta tai muuta tietoa kylän kasvattina.
Tähän asti luulin, että Suomessa ei ole väliä sillä, mistä tänne on tullut tai miltä näyttää. Tajusin jotain siitä, että politiikkaa on kaikessa, mitä ihmiset tekevät - sanottiin sitä ääneen tai ei. Nämä ajatukset vahvistuivat, kun menin vaihtoon Saksaan ja vaihto-opiskelijoiden keskuudessa oli ihmisiä monista eri taustoista.
Halusin jälleen mukaan yhdistystoimintaan ja, koska olin kiinnostunut kaupunkitilan käyttämisestä järkevämmin ja kestävämmin, olin perustamassa Helsingin jalankulkijat ry:tä. Nyt olen ollut jalankulkijoiden varapuheenjohtaja kaksi peräkkäistä kautta. Jalankulun edistäminen on monessa suhteessa samaa ajattelua kuin muukin poliittinen ajatteluni: jalankulkija on liikenteessä heikoimmassa asemassa, joten kaupunki pitäisi suunnitella jalankulkijoiden ehdoilla.
Muutto Helsinkiin
Valmistuin yliopistosta matematiikan aineenopettajaksi, mutta sen jälkeen oma viitekehys oli pitkään suoraan sanoen hukassa. Olin nyt valmistunut ja niin moni muukin opiskelijakaverini. Ajatuksena ei ollut palata Rovaniemelle tai Muurolaan, enkä halunnut etsiä opettajan paikkoja, vaan kokeilla ainakin ensin jonkinlaista muuta työtä. Tämä ohjasi Helsinkiin, jossa mahdollisuuksia oli enemmän ja sainkin täältä työpaikan valtiolla.
Valtiolle työskentely on sinänsä helppoa, koska työn merkityksellisyys on helppo nähdä päivittäin. Teen töitä kansalaisille ja edistän yhdenvertaisuutta parantamalla lukemisen ja oppimisen saavutettavuutta. Siihen on helppo olla tyytyväinen.
Minua huolettaa
Opiskelun jälkeen kaistaa avautui ja oli aikaa miettiä, että mitä ympärillä oikeastaan tapahtuu. Hallituksen vaihtuminen kokoomusjohtoiseksi äärioikeistohallitukseksi on herättänyt huolta monessa suhteessa, vaikka oma asemani onkin hyvä.
Minua huolettaa, mitä hallituksen toimet ovat aiheuttaneet ja mitä ne tulevat aiheuttamaan. Hallituksessa olevien ihmis- ja maailmankuva on perustavalla tavalla erilainen kuin omani.
En näe päätöksissä halua huolehtia läheisestä tai omasta naapurista. Suomi ei ole ollut enää majakka myrkyssä, jota kohti mennä, vaan varoittava esimerkki, kun hyvinvointivaltion perustuksia järjestellään uusiksi talous ja muukalaisviha edellä.
Kuntavaalit
Näistä syistä viimeisen vuoden aikana olen tuntenut velvollisuudentunnetta. Minunkin täytyisi tehdä jotain asioiden muuttamiseksi. Minulla on asiat hyvin, joten koen velvollisuudekseni yrittää jotenkin parantaa muiden asemaa.
Kaikenlaiseen maailmanloppu-ajatteluun on helppo ajautua, kun seuraa ympärillä tapahtuvia asioita, mutta kuntavaaleissakin on tärkeitä paikkoja vaikuttaa ja Helsinki voi monessa suhteessa päättää toisin kuin hallitus tekee. Haluan valita toivon.
Siinä vaiheessa en vielä tiennyt tarkalleen, minkä puolueen listoilla olisin.
Ota yhteyttä ja seuraa!
Mitä ajatuksia kirjoitus herätti? Ota yhteyttä: sami@samimaatta.fi.
Voit ottaa yhteyttä myös Mastodonin tai Instagramin kautta.
