Rasisminvastainen viikko
Jenny Kasongon yhdenvertaisuustapahtumassa Muudin Vanessa Grant kertoi, miten nuoret kokevat rasismia. Hän kertoi pysäyttävän asian, joka pakottaa miettimään omaa toimintaansa:
Eräs nuori kertoi, että joskus se itse rasistinen teko tai rasistinen solvaus ei olekaan, mikä tuntuu pahimmalta. Vaan se, kun se tehdään julkisella paikalla ja kukaan muu ei puutu siihen.
Luulen, että moni valkoinen suomalainen tuntee piston sydämessään, koska huomaa jättäneensä toimimatta tilanteessa, jossa olisi pitänyt.
Tästä lähtien voit tehdä toisin.
Opi lisää rasismista ja antirasismista
Alla oleva tulee olemaan omia kokemuksiani ja ‘neuvoja’ rasisminvastaiseen työhön, mutta tässä on ihmisiä, joiden kautta asia tulee selväksi vielä väkevämmin:
- Jenny Kasongo edistää yhdenvertaisuutta ja on useana vuonna puhunut rasisminvastaisella viikolla.
- Arvind Ramachandran edistää maahanmuuttajien oikeuksia ja tekee antirasista työtä.
- Paco Diop on puhunut vahvasti antirasismin puolesta ja suomalaisesta rasismista.
Aiemmin mainittu Muudi edistää rasismia kokevia nuorten mielenterveyttä. Sen rahoitus on vaakalaudalla hallituksen leikkauksien vuoksi. Toiminta kuitenkin jatkuu tänä vuonna!
Tulevissa vaaleissa tehty työ toivottavasti johtaa myös siihen, että pääsemme tukemaan tätäkin tärkeää työtä.
Välinpitämättömyys ei ole hyve
Nuorempana muistan ajatelleeni, että olen jollain tapaa hyvä liittolainen, kun ajattelin, että “minulle ihonvärillä tai etnisyydellä ei ole väliä”. Jollain tapaa vakuutin itseni, että riittää olla mukava ja huomioonottava, kun olen tekemisissä ihmisten kanssa. Enempää ei tarvitse tehdä.
Valkoisena pystyn elämään maailmojen välissä: Pystyn kuuntelemaan rasistisia asioita sanomatta mitään, koska ne eivät koske minua - vaikka olenkin eri mieltä niistä. Samaan aikaan voin olla ihmisen ystävä, joka kärsii rasismista ja sen vaikutuksista. Ajattelin, että en toimi mitenkään väärin - vaikka tunsin takaraivossani miten omatuntoni kolkuttaa. Oli paljon vaikeampaa avata suunsa kuin hiljaisesti arvostella.
Se, miksi kirjoitan tätä auki on, että uskon monilla muillakin olevan samoja ajatuksia. Pitää siirtyä välinpitämättömyydestä tinkimättömyyteen.
Puutu rasismiin
En tiedä, mitä pitää tapahtua, että joku päättää ensimmäisen kerran puhua ja toimia rasismia vastaan. Tajuan omasta kokemuksesta, että se voi olla kova paikka, mutta se on raskaampi paikka sille, johon rasismi kohdistuu. On meidän vastuumme osoittaa solidaarisuutta heitä kohtaan.
Seuraavan kerran, kun kuulet jonkun puhuvan rasistisesti, niin sano sen olevan väärin. Se, että myhäillään hiljaa vieressä, ei lopulta muuta mitään. Pahimmillaan silloin kuvitellaan sinunkin hyväksyvän kyseisen toiminnan.
Ota yhteyttä!
Voit ottaa yhteyttä sähköpostini sami@samimaatta.fi ja Mastodonin kautta.
