Empatia ja tunteet kuuluvat politiikkaan
Ylen jutussa kirjoitetaan, miten empatia ja tunteet saavat kritiikkiä päätöksenteossa yli puoluerajojen:
"Itse haluan, että äänestämäni naispoliitikko epäkohdasta tai suuronnettomuudesta kuullessaan alkaa miettiä korjaavia toimenpiteitä tai keinoja ennaltaehkäistä katastrofin toistumista sen sijaan, että päivittelee tapahtumaa ja kääntää huomion omiin tunteisiinsa. Tai somettaa omista fiiliksistään.
Luonnollisesti toivon samaa miespolitiikoiltakin. Ylipäätään toivon myös kunnon järkiperustelut tuleville päätöksille, vaikkeivat nämä syyt tuntuisikaan minusta kivoilta."
Jutussa rinnastetaan oudolla tavalla empatia ja tunteet. Minusta empatia on osa tunneskaalaa. Empatia tarkoittaa toisen asemaan asettumista ja myötätunnon tuntemista.
Järki ja tunteet eivät ole joko-tai
Jutussa esitetään järki ja tunteet jotenkin erillisinä toisistaan. Pikemminkin pitäisi oppia näkemään, miten ne vaikuttavat toisiinsa. Tunteet ja erityisesti toisen asemaan asettuminen ovat minusta niitä asioita, jotka ajavat kysymään ja selvittämään lisää.
“Miksi juuri tämä päätös tuntuisi minusta pahalta? Keihin päätöken tekeminen vaikuttaa?”
Järki ja tunteet ohjaavat toinen toistaan. On aivan totta, että virhe tapahtuu siinä, kun tunteet saavat ylivallan ja päätöksiä tehdään nopeasti, vaikutuksia miettimättä. Tässä kohtaa täytyy osata ottaa hengähdystauko ja lähteä kysymään kysymyksiä.
Päätöksenteko ilman tunteita on onttoa
On inhottava ajatus, että meitä edustavat ihmiset tekevät päätöksensä kokoushuoneissa ilman empatiaa. He eivät ikään kuin haluaisi ymmärtää päätöksiensä seuraamuksia tai vakavuutta. Tällainen päätöksenteko on onttoa.
Tämä ei myöskään tarkoita sitä, etteikö tehtäisi päätöksiä, jotka eivät tunnu ikäviltä. Se on osa päätöksentekoa ja elämää. Mutta, että tuntee huonoa omaatuntoa on parempi kuin ettei tuntisi mitään.
Mukaan politiikkaan
Monen suomalaisen elämä kurjistuu niin sanotusti järkiperustaisten syiden vuoksi. Monesti tämä järki vain tarkoittaa talouden ehtoja. Talous esitetään luonnontieteenä ja näin argumentoidaan, että “näin on pakko tehdä” ikään kuin kyse olisi luonnonlaista.
Minäkin olen loppujen lopuksi mukana politiikassa siksi, että nykyisen hallituksen politiikka tuntuu ikävältä. Tunnen, että minulla on vastuu tehdä jotain. Minusta tähän on vaikea päätyä järkeilemällä.
On jokaisen edun mukaista, että näissä huoneissa on joku, joka välittää ja haluaa ymmärtää. Siksi olisikin tärkeää, että suomalainen puoluekenttä olisi laajempi ja monimuotoisempi. Siten todennäköisyys sille, että tämä toteutuu monessa huoneessa kasvaa.
Ota yhteyttä ja seuraa!
Mitä ajatuksia kirjoitus herätti? Ota yhteyttä: sami@samimaatta.fi.
Voit ottaa yhteyttä myös Mastodonin tai Instagramin kautta.
